| Voimapaikkaa etsiessä |
[toukok. 12., 2008|09:13 pm] |
Voimapaikkaretki suuntautui sunnuntaina Halisten lähimetsiin ja kuppikivien viljaviin maisemiin. Ilma oli aivan erityisen lämmin ja hieno. Retken aluksi jätettiin kollektiivinen lahja ja kiitos kuppikiville, maan ja metsän hengille ja auringon kasvuvoimalle. Kukanenkin lipui metsiin, joenvarrelle, pellonpiennarta ylöspäin, omaa voimapaikkaa etsimään. Joku antoi askelten tietää, toinen katseli maamerkkejä, jokunen seurasi eläinten johdatusta.
Voimapaikkaretki on kokonaisuudessaan vastaus vallitsevaan tilanteeseen. Voimapaikan hakeminen on alusta loppuun prosessina kuin tarot-korttien luku; päämerkitys ei ole kortin kuvassa ensimmäisenä näkyvillä, vaan avautuu kun ihminen huomaa kaikki ne kysymykset, epäilyt ja mielikuvat, joita koko luennan aikana korttien virta tuo hänen mieleensä.
Sunnuntain retkessä minulle tärkeintä ei ollut suojaisan paikan löytäminen. Tärkeämpää oli se, että paikalla istuessani jouduin nousemaan pois, kun muurahaiset alkoivat purra nilkasta ja kiipeillä jalkojen päällä. Muurahaisten viisauteen kulminoitui koko hätäinen talsimiseni pusikolta toiselle. Mieleni kuhisi kuin muurahaismätäs, olin kiinni arkisissa huolissa, etsin tietoisen hätäisesti voimapaikkaa, mutta en pysähtynyt kuuntelemaan itseäni saati luontoa. Yritin pikasuoriutua, katsellen kelloa, etsien voimapaikkaa kuin pikaruokalaa ruuhkassa.
Kävelimme päivän aikana myös vanhalle kalmistolle. Sen rauhoittava ja vahva ilmapiiri lumoaa joka kerta. Siellä en enää tietoisesti hakenut voimapaikkaa, enkä huomannut kuin vasta myöhemmin, että olin tiedostamattani lipunut intuitiiviseen mielentilaan. Kävelin ajatuksessani puulta toiselle ja istuin kivelle. Olin kuin unessa ja katselin edessä makaavaa laakeata kiveä. Seuraava muistikuva on kädestäni silittämässä kiven pintaa. Pintaan oli kaiverrettu kaksi kuppia, jotka olivat täyttyneet puiden neulasista.
Vasta kotimatkalla oivalsin, että loppuosa retkeä oli varsinaista voimapaikkakokemusta. Se oli spontaanisti tapahtunut voimallisten kivien ja puiden kanssa kohtaaminen. Tämän oivaltaminen, omien tunnetilojen ja realtioiden seuraaminen opetti voimapaikan etsimisestä paljon. Aiemmin en ole yrittänyt tietoisesti ryhmässä etsiä voimapaikkaa rajatun ajan puitteissa. Ne ovat tulleet metsäretkillä tai kävelyillä spontaanisti vastaan.
Lehmus venyttelee sormiaan kesän lämmössä
Aurajoen yläjuoksun mutkassa
Kuppikivellä kiittämässä retkestä
Kalmiston kuppikivi
Kalmiston puut holveutuvat katoksi
Voikukkia kodin lähellä
Joku taisi kertoa voikukalle, että se on valittu vuoden yrtiksi?
Voikukka juhlistaa monipäisenä keltakruunuisena juhlaväkenä valintaansa vuoden yrtiksi. Kirjoittelin muutama päivä sitten voikukan maagisesta, lääkinnällisestä ja ravintokäytöstä tulevaan kesän Seita-lehteen. Nyt tuntuu, että juttua pulppuaa aiheesta lisääkin, joten julkaisen kesäkuussa kotisivuillani artikkelin laajennetun version.
Voimapaikoista kirjoittelen lähikuukausina artikkelin, joka tulee ehkäpä jompaan kumpaan pakanalliseen aviisiin tai sitten suoraan nettisivuilleni. Tarkoituksena on avata varjotyöskentelyn kautta näkökulmaa syvempään voimapaikkatyöskentelyyn, joka on sitten henkilökohtaista kokemista ja prosessoimista, omien pelkojen kohtaamista.
|
|
|
| Toisen herkku on toisen myrkky |
[toukok. 7., 2008|08:53 pm] |
Monessa pakanauskonnossa on kokemisen lisäksi tärkeätä oppiminen ja opiskelu. Yksi oppii kirjoista vapaasti soveltaen, toinen tarvitsee tiukan sanelevan opettajan, kolmas nauttii ryhmäkeskustelujen antamista vaihtoehdoista ja useista lähestymäkulmista. Monelle sopii useampi tapa, joku käy erilaisia kausia läpi elämänsä aikana.
Vaikeinta lienee se, että uudesta tiedosta innostuneena ei malta pidättää hengitystään, vaan tekee mieli kertoa kokemuksista muille. Usein vielä tähdentäen oman oppimis- tai oivaltamismetodinsa tärkeyttä asian omaksumisessa. On vaikea havaita, miten erilaisilta pohjilta ihmiset ponnistavat. Miten toiselle voisi olla parempia tapoja omaksua asia. Jos se edes on hänelle tärkeätä tai ylipäätään omaksuttavissa. Aika usein näkee myös ihmisiä, jotka puhuvat samasta asiasta, oivaltamatta, että samaa toinen selitti jo vuosi sitten - hieman eri termeillä ehkä tai eri tradition kontekstissa.
Sinulle tärkeä opettaja voi aiheuttaa muille vakavaa tuhoa sanoillaan. Toiselle pahaa mieltä jatkuvasti aiheuttava tietomies saattaa saada sinut ruotuun ja kertoa asiat formaatissa, joka uppoaa sinuun täydellisesti. Opettaminen ja oppiminen on herkkä aihe. Kuinka vaikeaa onkaan olla opettajan roolissa ja saada opiskelija oivaltamaan - kysymään itseltään oikeat kysymykset eikä vain omaksumaan suoraan annettua tietoa.
Hyvän opettajan ominaisuuksina pidän kannustavuutta, rehellisyyttä ja oikeamielisyyttä. Sekä tietysti kilometrinpitkää pinnaa. Jaksaa odotella ja katsoa oppilaalle toisinaan välttämättömiä tyhmäilyjä ja kausia, joista vaan on otettava opikseen. Vaarallisimpana piirteenä pitäisin manipuloivuutta ja hallitsevaa otetta oppilaan elämässä tai psyykeessä.
Millainen on sinun mielestäsi hyvä opettaja? |
|
|
| Turussa voimapaikkaretkeillään sunnuntaina |
[toukok. 7., 2008|09:12 am] |
Lehto ry järjestää:
Voimapaikkaretki Turussa sunnuntaina 11.5.
Retki on jatkoa 23.4. järjestetylle voimapaikka-luennolle, jossa käsiteltiin teemaa teoriassa. Ellet ollut luennolla, lue ennen retkeä netistä seuraava sivu: http://www.thuleia.com/voimapaikka.html
Kokoontuminen:
Halisten bussi nro 4. pysäkki Turun Kauppatorilla, Hamburger Börsin edessä klo 12.00 (bussi lähtee 12:13) Jos tulet omalla autolla, saavu Halistenkosken parkkipaikalle viimeistään klo 12.30. Tunnistat ryhmän siitä, että oppaalla on selkärepussaan lappu "Lehto".
Retki:
Aluksi kertaamme perusasiat voimapaikasta ja sen löytämisestä. Sen jälkeen jalkaudumme Halisten lähimetsään etsimään voimapaikkoja. Pyrimme olemaan aika pienellä alueella, jotta eksymisen vaaraa ei ole. Retken opas puhaltaa pilliin, kun on aika kokoontua. Keskustelemme kokemuksista ja vierailemme rautakautisilla kuppikivillä. Jos aikaa ja halua on, voimme toteuttaa myös pienen ekopsykologisen harjoituksen.
Varaa matkalle kunnon housut / alusta, jotta voit tarvittaessa istua maassa. Bussi maksaa 2,5 euroa per suunta.
Lisätietoja:
thuleia(a)thuleia.com
|
|
|
| Toukotulien taikaa |
[toukok. 6., 2008|10:56 pm] |
Lapissa poltettiin vappukokkoa, kun olin pieni. Se oli lumoavaa aikaa. Jäät lähtivät, lumi suli, suuret roihut nousivat väreilemään iltataivasta vasten. Beltane sopii tulijuhlana ja Samhainin vastinparina hyvin tuomaan tulen kipinää ja hedelmällistä kasvunroihua kevääseen. Kalenterijuhlaksi merkitty Vappu puolestaan tuntuu kääntyvän kansan karnevaaliksi, iloisen päihtymyksen ja hassuttelun keveäksi piknik-juhlaksi. Nyt luonto antoi vappuviikolle lehdet puihin, turpeat voikukat ja ensimmäiset yrttisadot. Muuttolinnut tulivat jo aiemmin.
Tänä Beltanena ymmärsin juhlan merkityksen Samhainin vastinparina. Beltanena maailmojen välinen verho on yhtä lailla ohut ja henkimaailma lähempänä. Tulia voi polttaa esi-isien kunniaksi ja elämänkierron jatkumiseksi hedelmällisenä sukupolvesta toiseen. Luonto uudistuu vuosi vuodelta, korjaa nopeastikin jälkensä ja valloittaa peltoja metsille. Suvun syklit ovat hitaampia, ihmispolvet vaihtuvat ja katsovat usein samalla kohti mennyttä, omia sukujuuria ja rakkaita alueita. Moni elää vahvasti sukunsa maisemasta, synnyinkodista, sielunmaisemasta.
Tämän puun isoisäni istutti ollessaan pieni. Tällä kivellä äitini tapasi nuorena istua ja katsoa järvelle. Näitä hirsiä koskettamalla tunnen yhteyden ajassa taaksepäin. Siunaan mielessäni tuvan ja sen haltijat.
 |
|
|
| Vappu tuli, tukka meni... |
[toukok. 1., 2008|12:16 pm] |
|
Vappuleipuri keittiöpuuhissa
|
|
|
| Wiccauttava Wiikonloppu |
[huhtik. 28., 2008|10:08 pm] |
Lauantaina Lehto ry kokosi väkeä taas Luonnonuskonnot-teemaviikolle Delfiini Kirjoihin. ![[info]](http://p-stat.livejournal.com/img/userinfo.gif) 8pallokertoi perusteellisesti wiccan rituaaleista, seremoniallisuudesta ja rituaalin vaiheiden ja esineiden symboliikasta. Vaikka rituaalit ovat itselle tuttuja ja osa selkäpiihin painuneita, tuo toisen antama painotus niihin uutta näkökulmaa ja ajattelemisen aihetta. Moni yksityiskohta poiki mielessä ajatuksia ja hoksaamisen hetkiä!
Tänään istuskelin päivän päätteeksi vielä kahvilassa keskustelemassa wiccasta, riimuista ja taroteista. Jakaminen ja yhdessä pohtiminen on kyllä suuri lahja! Kun omia ajatuksia kertoo toiselle, jäsentää samalla itsellekin järjestelmän palasia. Kun toinen kysyy jotakin yllättävää, saa omakin vinkkeli uutta näkökulmaa ja pureksittavaa. Monessa pakanauskonnossa on se hieno puoli, että perusasiat ja esineetkin sisältävät niin monia tasoja, että niistä löytää vuosien ja vuosien jälkeen uutta tarttumapintaa ja syvyyttä. Esimerkiksi riimut aukeavat kerros kerrokselta ja kerroksia voi syventää sivuille tai sisemmälle - kukin mielenkiintonsa mukaan.
Ympäristötaidetta kotitalon lähellä puistossa |
|
|
| Voimapaikka luonnossa |
[huhtik. 23., 2008|10:52 pm] |
|
Tällä viikolla on luonnonuskonnollista tohinaa Turussa! Lehto ry:llä on "Luonnonuskonnot arjessa ja juhlassa" -yhteistyöteemaviikko Delfiini kirjojen kanssa. Olin tänään kirjakaupassa luennoimassa shamanistisista voimapaikoista. Väkeä tuli paikalle peräti parikymmentä henkeä aina nuorista vanhempiin setiin ja täteihin. Tunnelma oli oikein mukava ja oli ilo innostua yleisön edessä, joka eli mukana ja oli positiivisesti läsnä.
Tekstimateriaali on luettavissa netissä:
http://www.thuleia.com/voimapaikka.html
Luennon alussa oli valokuvien avulla toteutettua voimapaikkaharjoitusta ja -analyysia. Se ilmestynee myöhemmin nettiin hieman muunneltuna ja interaktiivisena, kunhan saan näperreltyä. Luentoon liittyvä retki järjestetään Turussa 11.5. Lisätietoja löydätte tuon linkin takaa artikkelin lopusta. Tervetuloa mukaan metsään, pelloille ja kuppikiville!
Kaupalla on seuraava luento lauantaina 26.4. klo 13, jolloin on vuorossa tietoutta wiccan seremoniallisuudesta ja rituaaleista. |
|
|
| Valokuvia Euran muinaismuisto-ekskursiolta |
[huhtik. 20., 2008|06:12 pm] |
Mökkeilyä Pyhäjärven rannalla
Thuleia goes sieni-aurinkotomaattipasta
Mika ja Xiniara pohtivat kyökissä liekitetäänkö pasta viskillä
Iloinen viskintuoksuinen kokki maistelee illan settiä
Oh Sweet Odin, kusiaispesä Linnavuorella!
Iita kiipeilee sankarillisesti vesisateessa muinaislohkareilla
Käräjämäen käräjäkivet
"Koittakaa nyt näyttää viksummilta!!"
Metsässä oli keväinen ranys...
Käräjäkiven varjossa
Viikinkimarkkinoilla
No mutta sehän on Köyliön Lalli - kansallissankari
Kävellen kohti Linnavuorta
Lohkare, jolla oli pelottavan iso suu
Kevättä pähkinälehdossa
Tirpan pesä
Että niin...
Iltahetki viikinkikylässä
|
|
|
| Lapinnoituus |
[huhtik. 18., 2008|10:27 pm] |
Ihana ap_ril_li oli tänään meillä kylässä ja tekemässä nauhurin kera tutkimusta lapinnoituudesta. Se on vielä vähän hankala termi, olen yrittänyt lanseerata sen kuvaamaan lapin alueen noituuden erityispiirteitä, jotka erottavat sen muusta suomalaisesta kansanuskosta ja magiasta sekä toisaalta myös shamanismista ja saamelaisesta perinteestä.
Siellä noituus kulkee kykynä, Tietämisenä, Näkemisenä ihmisissä ja tietyissä suvuissa. Hyvin pitkälti se kulkee rinnakkain kristinuskon kera. Joskus etelän uuspakanallisissa piireissä on vaikeata selittää, miten ihmiset voivat olla uskovaisia kristittyjä ja samalla harjoittaa perinteistä noituutta. Noituudesta ei ehkä terminä puhuta, sitä ei eriytetä, se vaan on: katokko ko sillä on niitä kykyjä, tiesikkösie, että soon pienestä asti nähny unia, sillä on kyllä semmoset silmät, että se tietää asioita...
Juttelin isän kanssa puhelimessa lapinnoituudesta. Tuumimme yhdestä suusta, että se joko on tai se ei ole - sitä on suvussa ja ihmisessä herkkyytenä ja kykynä, tai sitä ei ole. Uskontonsa voi jopa valita ja päättää. Noituus joko on tai se ei ole. Jos siihen on kasvanut suvun piirissä, ei sen kanssa voi tehdä valintaa uskooko siihen vai eikö usko. Se on yhtä faktillisesti totta kun pihalla nököttävä punainen polkupyörä.
Ei sitä auta alkaa miettimhään, että noo uskonko mie että soon siinä vai enkhään mie uskokhaan. Se vaan on. Jos pienestä asti on Tietänyt asioita, ei sitä voi kääntää ihmisestä pois, sulkea ulos. Toisaalta uuspakanallisessa kontekstissa olen oppinut, että noituus on myös taito jota voi kehittää ja harjoittaa - mutta uskon, että ihmisen luontaiset kyvyt ja taipumukset ohjaavat oppimista ja liittyvät siihen miten pitkälle taitoa voi kehittää.
Meillä on äidin suvun tutkimisen myötä vasta noussut esille noituuden, parantamisen, maahisuskon ja kykyjen laajuus suvussa. Toivottavasti samalla nousee ylpeys ja mielenkiinto asiaa kohtaan. Melkein joka toinen vanha mamma oli tunnettu konsteistaan tai kyvyistään. Isoisän isoisän äiti taisi jopa latinankielisiä loitsuja 1800-luvun lopulla. Syvälle suvun historiaan menevät juuret kasvavat suoraan sydämeen. On tavattoman hienoa, tärkeää ja merkityksellistä löytää itsensä pakanana, noitana ja tietäjänä omalta paikaltaan sukupolvien ketjusta. Lähipiirissäkin ymmärretään suvun historia, eikä ajatella uuspakanuutta pelkästään nuoren polven muoti-ilmiönä, vaan suvun ja paikkakunnan taipumusten ilmentämisenä uuden viitekehyksen kautta. |
|
|
| Kissakaverit kevätauringossa olkkarin matolla |
[huhtik. 5., 2008|07:09 pm] |
Haluan kuvata iteee! Anna se kamera tänne...
|
|
|
| Kevättä rinnassa ja miekkoja ilmassa |
[huhtik. 4., 2008|10:01 pm] |
| [ | Musiikki |
| | Teräsbetoni - Ukkoshevonen | ] |
Tänään oli erilaista. Maa oli vapautunut talvesta. Lokit tulivat mereltä ensimmäistä kertaa. Aurinko lämmitti. Metsä tuntui auenneen kohti kevättä. Tule ja astele mättäillä, paina kätesi mäntyjen runkoja vasten. Puut olivat hereillä, linnut sirkuttivat ja pyrähtelivät virkeinä. Lapissa kevät tulee, kun Tornionjoki päästää jylyn kera jäät ja antaa tummansinisen puhtaan veden virrata talven kahleiden alta. Mutta vielä ei ole sen aika, isä kertoi tänäänkin hiihtäneensä hangilla yli kaksikymmentä kilometria.
Lettukesteilimme tänään. Parvekkeelta tuoksui meri. Lettujen, vadelmahillon ja kaislojen tuoksu tuo mieleen kesät mummolassa. Ne olivat aina totaalisen rentoutumisen aikoja. Vieläkin tuntuu ettei kesä ole oikea Kesä ellei pääse pienen metsäjärven rannalle puiseen pirttiin nukkumaan vanhan puuhellan viereen.
Huhtikuu on luentoisaa aikaa. Kokosin tänään kirjakaupan näyteikkunaa varten rinkallisen pakanallisia tavaroita ja rituaaliesineitä. Käyn huomenna kiikuttamassa ne kaupalle. Loppukuusta esitelmöin siellä luonnon voimapaikoista ja samalla viikolla 8pallokertoo wiccan seremoniallisuudesta ja rituaaleista. Tätä ennen on Pakanaverkon Eura-ekskursio, jonka aikana on tarkoitus vierailla viikinkikylässä ja monilla pakanallisilla paikoilla kuppikivistä Lallin patsaaseen.
Metallitotuutta
Lupasin pitää Euran reissulla esitelmän miekkojen valmistuksesta ja kehityksestä pronssikaudelta eteenpäin. Homma alkoi tietysti jo alkuunsa karata tassuista ja valmistumassa on monen sivun kirjallinen materiaali havaintokuvineen siitä, miten pronssikausi ja rautakausi jakaantuvat erilaisiin ajanjaksoihin ja miten aseet ovat kehittyneet näinä aikoina. Kevätvirkkuus valvottaa ja viime yön vietin lukien pronssikauden tikareiden kehityksestä rapiereiksi ja edelleen kohti rautakauden miekkoja.
Meillä on olohuoneessa jo useita miekkoja, kirveitä, tikareita, puukkoja ja tapparoita, mutta haluaisin isona lisätä kokoelmaan jokaiselta ajanjaksolta miekan, joka on edustanut parhaiten kyseistä ajanjaksoa. Erityisen paljon tykkään lehdenmuotoisista teristä. Muodoiltaan silmiä tyydyttää eniten spartalainen lakonia ja hopliittimiekat. Myös roomalainen gladius yhdistettynä kilpeen on harmonisen kaunis. Eniten vieroksun 1600-luvun kieppeillä yleistyneitä kapeita rapiereja. Kaipaan terään paksuutta ja kunnon mättöä eikä mitään pistoilla tuikkimista. Oma harjoitusmiekkani on 1400-luvun pitkämiekka. Sen takoi seppä Tsekinmaalla. Seuraavaksi meinaan hankkia spartalaista terästä... Prepare for Glory!
Pronssikauden miekkoja |
|
|
| Tälläista meillä on töissä |
[huhtik. 1., 2008|07:22 pm] |
Kaupungin töissä voi päivät pitkät vaania ja pussailla ohikulkijoita ihan prinsessana.
Oikeasti olin tänään orjapiiskurina taikasauvani kera ja paimensin hyväntekeväisyystempaukseen osallistunutta porukkaa lajittelemaan muutaman sataa lelua, jotka lähtivät lahjoituksena eteenpäin tarvitseville. Oli huisan hauskaa, kun lattiata peitti lelukerros polviin asti ja siinä saattoi pyöriä ja kieriä... |
|
|
| Pet the Destroyer |
[maalisk. 31., 2008|09:02 pm] |
|
Tuho-Yrjöpetterikissan paluu
Viiru juoksenteli eilen koko päivän kynnet kopisten, häntä pörheänä ja kuristen pistäen kämppää ranttaliksi. Se tykkää esimerkiksi juosta täysillä kohti stereoita ja loikata sivuttain takaisin lattialle ottamalla kauittimista vauhtia tassuilla. Ja keittiön pöydältä on mukava torpedoida esineet lattialle tuhannen päreiksi. Piirtelin siitä sitten tuollaisen kuvan ja laitoin kuvan stereoiden päälle Viirun lempipaikkaan näytille, että katsopas nyt välillä peiliin ja rauhoitu.
Vartin päästä olohuoneesta kuului outo kakominen ja ördäys. Kissa istui stereoiden päällä ja oksensi hartaasti karvapallomoskaa kaiuttimen ja piirroksen päälle!!! Voi Luojatar sentään tuota kekseliäisyyden määrää...
...its jaws intimidating
rage indiscriminating
it looks kinda mad -
(well this) looks kinda bad
this isnt safe, NO!
i can feel it
this isnt play
it can't be in tamed
Pet the destroyer
my beast le royal
pet my destroyer
sweet killing machine
Pet the destroyer
my beast le royal
oh wont you please meet the beast?
oh wont you please feed my beast?
- Lordi: Pet the Destroyer
|
|
|
| Keväisiä liikkeitä |
[maalisk. 30., 2008|11:51 pm] |
Pari kuukautta on mennyt loikkiessa jääpuikon kärjeltä toiselle, tavoitellen kirkkaita huippuja, uusia uria. Vanha on tuntunut tyssäävän patoon, tukkien tien. Jää on korskunut valliksi, vesi kaivannut tietä läpi. Silmät etsineet uusia uomia, tuoreita puroja, salaisia sulia kohti uusia rantoja. Olen leikitellyt ajatuksilla armeijaan lähtemisestä, hierojaksi kouluttautumisesta, käsityöläiseksi ja saippuantekijäksi alkamisesta päätyen viimekädessä tuumimaan graafisen yrityksen perustamista. Sykli on tuntunut kiihtyvän ja riuhtovan ajatuksia uusien ideoiden kourissa viikoittain.
Sitten tulee rauhaisa viikonloppu metsän, tulen ja jään äärellä. Rummun ääni ja shamaanimatkoille vaipuminen. Kiihtynyt elämäntahti haittaa aluksi silmien ummistamista ja sydämen rauhoittamista. Mutta rummun rytmi on lahjomaton. Lankean loveen, matkustan vieraita virtoja, saan neuvoja, kokoan väkeä, laulan voimakkaita sanoja... ja matkan jälkeen makaan saunan puisilla orsilla kuin syrjään heitetty nahka, ranka väsyneenä ja mieli uudistuneena. Jäseniäni hierotaan laventeliöljyllä.
Ja huomaan padon murtuneen. Minun on hyvä olla tässä ja nyt. Sivujokien etsiminen käy tarpeettomaksi. Verkkainen uoma tuntuukin kotoisalta ja turvalliselta. Aika tuntuu hidastuneen normaaliksi, tasapaino palautunut mieleen. En mie tarvitse uusia yrityksiä ja ammatteja. Mie tarvitsen vain hieman aikaa kirjoittamiselle ja käsitöille, luonnolle ja rauhoittumiselle. Nuotiolle. Halauksille. Eläinihmisille. Ihmiseläimille. Alkukantaisuudelle. |
|
|
| Se syntyi uudestaan |
[maalisk. 30., 2008|09:05 pm] |
|
|
|
|
| Nyt ilmoittautumaan shamaanirumpukurssille! |
[maalisk. 26., 2008|09:28 pm] |
Saamelais-lappilaisen shamaanirummun rakennuskurssille touko-kesäkuulle mahtuu vielä muutama rumpuilija mukaan. Hintahan oli 250 erkkiä ja paikkana toimii uuden suunnitelman mukaan idylinen navettarakennus Raisioissa. Lisätietoja voi soitella alla olevan esitteen numerosta Joukolta.
 |
|
|
| Kevätleirin jälkitunnelmia |
[maalisk. 24., 2008|09:54 pm] |
The Wicker Man
Entti-Pentti, pajusta punottu ystävämme, kohtasi viimeisenä leiriyönä tulen voiman ja sai ympärilleen täysikuun valossa tanssivia alastomia pakanatyttöjä...
Thuleia rantakoivuilee pakkasessa (Kuva: Jari)
Paras leiri ikinä. Paljon shamanointia, transsimatkailua, rummutusta, tulta ja hauskanpitoa, hyvää ruokaa, muinaisenglanniksi laulettuja kansanlauluja, osteopaattista selkähierontaa, laventeliöljyhierontaa, lumikylpyjä, tarot- ja riimutyöpajoja, markkinahumua pikkukylän keskustassa, raikuvaa naurua, jättimäisiä labyrinttikuvioita lumisella jäällä, parantamista, kymmenen tunnin yöunia, halauksia, syvällisiä pohdintoja uskonnoista... Kuka tarvitsee terapiaa tai stressilomia, jos on pakisleirit ;) |
|
|
| Esiäitejä |
[maalisk. 18., 2008|07:48 pm] |
|
Sukututkimuksen edetessä on eräs suvun vanha mamma yhätetty Samuli Paulaharjun kuvauksista.
Isoisäni isoisän äiti Brita Stiina oli kiltti lapinmuori, joka uhrasi maahisille ja menninkäisille, sekä muisti kaataa maanrakoon maitoa, jotta navetassa säilyi lehmäonni suotuisana.
Tietäjiä, parantajia ja unennäkijöitä tuntuu olevan paljonkin esi-isien joukossa. Täytyykin hankkia enemmänkin Paulaharjun kirjoja varastoon, nyt kun sukulinjatkin alkavat olla kartalla ja on helppo tutkia muistiinmerkittyjä kertomuksia. |
|
|
| Kevään odotusta |
[maalisk. 18., 2008|09:16 am] |
Toissapäivän aamuna oli niin keväistä, että pajunkissat norkkuivat yllipörheinä turvonneina palluroina pihatien pajuista. Eilen lumimyräkkä pakotti kaivamaan paksumman talvipipon esille. Eilen illalla oli tietysti jo lämminnyt loskan puolelle, joten piti vaihtaa kumpparit jalkaan.
Mihin katosi maaliskuu? Jossain mahan pohjalla kutittelee kevät. Se tuntuu muuttuneena ja innostuneena fiiliksenä. Mieli palaa viime kesän lomareissuun, Kreikan saaristoon ja voimakkaan pihkaisina tuoksuviin pinjametsiin lähes 40-asteen helteessä. Verkkaisesti kulkeva vanha lommuttunut laiva tummansinisellä Välimerellä, suolainen maku huulilla. Apollon temppeli ja rantahiekalla herkuteltu grillattu mustekala.
Tänään aloitan kevätpäiviin laskeutumisen vaihtamalla huonekasveihin mullat. Pitkän viikonlopun menukin on muotoutunut valmiiksi, huomenna leivotaan ja paistetaan koko ilta, jotta saadaan iso kassillinen valmiita herkkuja mukaan kevätleirille. Leiriolosuhteissa vietetty kevätpäiväntasaustelu aiheuttaa rajoitteita ruokavalikoimalle, joten jätän suklaa-rommi-täytekakut suosiolla tekemättä ja sumplin tilalle kaikkea meksiko-kohtaa-Härmän-henkistä leirisafkaa. Menu ohjeineen ilmestynee ![[info]](http://p-stat.livejournal.com/img/community.gif) vegaanipakanat-yhteisön puolella keskiviikkona iltasella.
Leirille lähtee mukaan kassillinen huoparastojen aineksia ja kantapäätä odottava villasukka-kudelma, johon tarvitsen asiantuntija-apua joltakin villasukkatietoiselta käsityöihmiseltä. Huoparastavalikoimaan tulee nyt yleisön pyynnöstä mustia, valkoisia ja herkullisen sammaleenvihreitä rastasettejä. Riimujen tekeminen ja maalaaminen on vienyt mukanaan terapeuttisen hiljaisuuden maailmaan. |
|
|
| Silmäkarkkia ja parantumisia |
[maalisk. 12., 2008|11:28 am] |
Huolella kypsytelty, haudottu ja tuhannesti tuunattu Seita-lehti saapui vihdoinkin painosta suoraan postiluukkuuni. Uusi paino lähettää heti tuoreen numeron minulle postitse - Lehdon jäsenille lehti postitetaan lähiaikoina kun Tampereen aktiivit saavat tassunsa iskettyä työnsyrjään. Lehden koko kasvoi fyysisesti isommaksi. Uudistin koko taiton kaksipalstaiseksi ja tein kaikki taittopohjat uusiksi. Fontti vaihtui, sisältö uudistui... siinä riitti sarkaa. Mutta olen aivan pähkinäsuklaana, kun vihdoin pitelen uutta lehteä käsissäni. Vitsit, kun se on hieno! *itsekehu tuoksuu tuoreelle painomusteelle*
Lehdon sivuilla on muuten nyt myös tuore Tiedotteet-sivu. Sinne tulee yhteen tuuttiin firman tiedotteet ja kansainvälisesti isoja ja merkittäviä pakanauutisia. Menkääs ihmettelemään!
Sitä on sanottu, että sairaana ei saisi ryhtyä energiatyöskentelyyn, mutta eilisen olo oli keuhkoputkentulehduksen ja kurkkutulehduksen vuoksi kuin lyijystä valettu, joten päätin tehdä itselleni parannusrituaalin. Shamanistinen näkökyky yllättikin sisuksista pienehkön petoeläimen, joka riuhtoi keuhkojeni tiennoilla. Otus sai kyytiä oman voimaeläimeni sekä vierailevan isomman parantajan avulla. Liekö parilla tutulla nyt rumpunsa pelissä?
Tein myös aiemmin illalla kahden vuoden museokierrokselta palanneelle rummulleni puhdistusrituaalin. 150 000 näyttelyvierasta takasi sen, että rummusta oli kliinattava energeettisesti roikkuvia käsiä sekä kirouksia että sellaisia siunauksia, joille ei ole shamanistisessa maailmankuvassa käyttöä. Ensimmäistä kertaa törmäsin todella negatiiviseen kiroukseen. Kolminkertainen suolakehä, kolminkertainen banishointi ja kolminkertainen hyvien henkien ja voimaeläinten kutsu. Johan muuttui energia koko olohuoneessa.
Ja tauti näyttää hellittävän ihan minuuteissa kohti tervehtymistä. Liekö antibiooteistakin apua ;) |
|
|