Kevään odotusta
Toissapäivän aamuna oli niin keväistä, että pajunkissat norkkuivat yllipörheinä turvonneina palluroina pihatien pajuista. Eilen lumimyräkkä pakotti kaivamaan paksumman talvipipon esille. Eilen illalla oli tietysti jo lämminnyt loskan puolelle, joten piti vaihtaa kumpparit jalkaan.

Mihin katosi maaliskuu? Jossain mahan pohjalla kutittelee kevät. Se tuntuu muuttuneena ja innostuneena fiiliksenä. Mieli palaa viime kesän lomareissuun, Kreikan saaristoon ja voimakkaan pihkaisina tuoksuviin pinjametsiin lähes 40-asteen helteessä. Verkkaisesti kulkeva vanha lommuttunut laiva tummansinisellä Välimerellä, suolainen maku huulilla. Apollon temppeli ja rantahiekalla herkuteltu grillattu mustekala.

Tänään aloitan kevätpäiviin laskeutumisen vaihtamalla huonekasveihin mullat. Pitkän viikonlopun menukin on muotoutunut valmiiksi, huomenna leivotaan ja paistetaan koko ilta, jotta saadaan iso kassillinen valmiita herkkuja mukaan kevätleirille. Leiriolosuhteissa vietetty kevätpäiväntasaustelu aiheuttaa rajoitteita ruokavalikoimalle, joten jätän suklaa-rommi-täytekakut suosiolla tekemättä ja sumplin tilalle kaikkea meksiko-kohtaa-Härmän-henkistä leirisafkaa. Menu ohjeineen ilmestynee vegaanipakanat-yhteisön puolella keskiviikkona iltasella.

Leirille lähtee mukaan kassillinen huoparastojen aineksia ja kantapäätä odottava villasukka-kudelma, johon tarvitsen asiantuntija-apua joltakin villasukkatietoiselta käsityöihmiseltä. Huoparastavalikoimaan tulee nyt yleisön pyynnöstä mustia, valkoisia ja herkullisen sammaleenvihreitä rastasettejä. Riimujen tekeminen ja maalaaminen on vienyt mukanaan terapeuttisen hiljaisuuden maailmaan.