Keväisiä liikkeitä
Pari kuukautta on mennyt loikkiessa jääpuikon kärjeltä toiselle, tavoitellen kirkkaita huippuja, uusia uria. Vanha on tuntunut tyssäävän patoon, tukkien tien. Jää on korskunut valliksi, vesi kaivannut tietä läpi. Silmät etsineet uusia uomia, tuoreita puroja, salaisia sulia kohti uusia rantoja. Olen leikitellyt ajatuksilla armeijaan lähtemisestä, hierojaksi kouluttautumisesta, käsityöläiseksi ja saippuantekijäksi alkamisesta päätyen viimekädessä tuumimaan graafisen yrityksen perustamista. Sykli on tuntunut kiihtyvän ja riuhtovan ajatuksia uusien ideoiden kourissa viikoittain. 

Sitten tulee rauhaisa viikonloppu metsän, tulen ja jään äärellä. Rummun ääni ja shamaanimatkoille vaipuminen. Kiihtynyt elämäntahti haittaa aluksi silmien ummistamista ja sydämen rauhoittamista. Mutta rummun rytmi on lahjomaton. Lankean loveen, matkustan vieraita virtoja, saan neuvoja, kokoan väkeä, laulan voimakkaita sanoja... ja matkan jälkeen makaan saunan puisilla orsilla kuin syrjään heitetty nahka, ranka väsyneenä ja mieli uudistuneena. Jäseniäni hierotaan laventeliöljyllä.

Ja huomaan padon murtuneen. Minun on hyvä olla tässä ja nyt. Sivujokien etsiminen käy tarpeettomaksi. Verkkainen uoma tuntuukin kotoisalta ja turvalliselta. Aika tuntuu hidastuneen normaaliksi, tasapaino palautunut mieleen. En mie tarvitse uusia yrityksiä ja ammatteja. Mie tarvitsen vain hieman aikaa kirjoittamiselle ja käsitöille, luonnolle ja rauhoittumiselle. Nuotiolle. Halauksille. Eläinihmisille. Ihmiseläimille. Alkukantaisuudelle.