Kevättä rinnassa ja miekkoja ilmassa
Tänään oli erilaista. Maa oli vapautunut talvesta. Lokit tulivat mereltä ensimmäistä kertaa. Aurinko lämmitti. Metsä tuntui auenneen kohti kevättä. Tule ja astele mättäillä, paina kätesi mäntyjen runkoja vasten. Puut olivat hereillä, linnut sirkuttivat ja pyrähtelivät virkeinä. Lapissa kevät tulee, kun Tornionjoki päästää jylyn kera jäät ja antaa tummansinisen puhtaan veden virrata talven kahleiden alta. Mutta vielä ei ole sen aika, isä kertoi tänäänkin hiihtäneensä hangilla yli kaksikymmentä kilometria.

Lettukesteilimme tänään. Parvekkeelta tuoksui meri. Lettujen, vadelmahillon ja kaislojen tuoksu tuo mieleen kesät mummolassa. Ne olivat aina totaalisen rentoutumisen aikoja. Vieläkin tuntuu ettei kesä ole oikea Kesä ellei pääse pienen metsäjärven rannalle puiseen pirttiin nukkumaan vanhan puuhellan viereen.

Huhtikuu on luentoisaa aikaa. Kokosin tänään kirjakaupan näyteikkunaa varten rinkallisen pakanallisia tavaroita ja rituaaliesineitä. Käyn huomenna kiikuttamassa ne kaupalle. Loppukuusta esitelmöin siellä luonnon voimapaikoista ja samalla viikolla 8pallokertoo wiccan seremoniallisuudesta ja rituaaleista. Tätä ennen on Pakanaverkon Eura-ekskursio, jonka aikana on tarkoitus vierailla viikinkikylässä ja monilla pakanallisilla paikoilla kuppikivistä Lallin patsaaseen. 

Metallitotuutta

Lupasin pitää Euran reissulla esitelmän miekkojen valmistuksesta ja kehityksestä pronssikaudelta eteenpäin. Homma alkoi tietysti jo alkuunsa karata tassuista ja valmistumassa on monen sivun kirjallinen materiaali havaintokuvineen siitä, miten pronssikausi ja rautakausi jakaantuvat erilaisiin ajanjaksoihin ja miten aseet ovat kehittyneet näinä aikoina. Kevätvirkkuus valvottaa ja viime yön vietin lukien pronssikauden tikareiden kehityksestä rapiereiksi ja edelleen kohti rautakauden miekkoja. 

Meillä on olohuoneessa jo useita miekkoja, kirveitä, tikareita, puukkoja ja tapparoita, mutta haluaisin isona lisätä kokoelmaan jokaiselta ajanjaksolta miekan, joka on edustanut parhaiten kyseistä ajanjaksoa. Erityisen paljon tykkään lehdenmuotoisista teristä. Muodoiltaan silmiä tyydyttää eniten spartalainen lakonia ja hopliittimiekat. Myös roomalainen gladius yhdistettynä kilpeen on harmonisen kaunis. Eniten vieroksun 1600-luvun kieppeillä yleistyneitä kapeita rapiereja. Kaipaan terään paksuutta ja kunnon mättöä eikä mitään pistoilla tuikkimista. Oma harjoitusmiekkani on 1400-luvun pitkämiekka. Sen takoi seppä Tsekinmaalla. Seuraavaksi meinaan hankkia spartalaista terästä... Prepare for Glory!


Pronssikauden miekkoja