Toukotulien taikaa
Lapissa poltettiin vappukokkoa, kun olin pieni. Se oli lumoavaa aikaa. Jäät lähtivät, lumi suli, suuret roihut nousivat väreilemään iltataivasta vasten. Beltane sopii tulijuhlana ja Samhainin vastinparina hyvin tuomaan tulen kipinää ja hedelmällistä kasvunroihua kevääseen. Kalenterijuhlaksi merkitty Vappu puolestaan tuntuu kääntyvän kansan karnevaaliksi, iloisen päihtymyksen ja hassuttelun keveäksi piknik-juhlaksi. Nyt luonto antoi vappuviikolle lehdet puihin, turpeat voikukat ja ensimmäiset yrttisadot. Muuttolinnut tulivat jo aiemmin.

Tänä Beltanena ymmärsin juhlan merkityksen Samhainin vastinparina. Beltanena maailmojen välinen verho on yhtä lailla ohut ja henkimaailma lähempänä. Tulia voi polttaa esi-isien kunniaksi ja elämänkierron jatkumiseksi hedelmällisenä sukupolvesta toiseen. Luonto uudistuu vuosi vuodelta, korjaa nopeastikin jälkensä ja valloittaa peltoja metsille. Suvun syklit ovat hitaampia, ihmispolvet vaihtuvat ja katsovat usein samalla kohti mennyttä, omia sukujuuria ja rakkaita alueita. Moni elää vahvasti sukunsa maisemasta, synnyinkodista, sielunmaisemasta. 

Tämän puun isoisäni istutti ollessaan pieni. Tällä kivellä äitini tapasi nuorena istua ja katsoa järvelle. Näitä hirsiä koskettamalla tunnen yhteyden ajassa taaksepäin. Siunaan mielessäni tuvan ja sen haltijat.