Voimapaikkaa etsiessä
Voimapaikkaretki suuntautui sunnuntaina Halisten lähimetsiin ja kuppikivien viljaviin maisemiin. Ilma oli aivan erityisen lämmin ja hieno. Retken aluksi jätettiin kollektiivinen lahja ja kiitos kuppikiville, maan ja metsän hengille ja auringon kasvuvoimalle. Kukanenkin lipui metsiin, joenvarrelle, pellonpiennarta ylöspäin, omaa voimapaikkaa etsimään. Joku antoi askelten tietää, toinen katseli maamerkkejä, jokunen seurasi eläinten johdatusta.

Voimapaikkaretki on kokonaisuudessaan vastaus vallitsevaan tilanteeseen. Voimapaikan hakeminen on alusta loppuun prosessina kuin tarot-korttien luku; päämerkitys ei ole kortin kuvassa ensimmäisenä näkyvillä, vaan avautuu kun ihminen huomaa kaikki ne kysymykset, epäilyt ja mielikuvat, joita koko luennan aikana korttien virta tuo hänen mieleensä.

Sunnuntain retkessä minulle tärkeintä ei ollut suojaisan paikan löytäminen. Tärkeämpää oli se, että paikalla istuessani jouduin nousemaan pois, kun muurahaiset alkoivat purra nilkasta ja kiipeillä jalkojen päällä. Muurahaisten viisauteen kulminoitui koko hätäinen talsimiseni pusikolta toiselle. Mieleni kuhisi kuin muurahaismätäs, olin kiinni arkisissa huolissa, etsin tietoisen hätäisesti voimapaikkaa, mutta en pysähtynyt kuuntelemaan itseäni saati luontoa. Yritin pikasuoriutua, katsellen kelloa, etsien voimapaikkaa kuin pikaruokalaa ruuhkassa. 

Kävelimme päivän aikana myös vanhalle kalmistolle. Sen rauhoittava ja vahva ilmapiiri lumoaa joka kerta. Siellä en enää tietoisesti hakenut voimapaikkaa, enkä huomannut kuin vasta myöhemmin, että olin tiedostamattani lipunut intuitiiviseen mielentilaan. Kävelin ajatuksessani puulta toiselle ja istuin kivelle. Olin kuin unessa ja katselin edessä makaavaa laakeata kiveä. Seuraava muistikuva on kädestäni silittämässä kiven pintaa. Pintaan oli kaiverrettu kaksi kuppia, jotka olivat täyttyneet puiden neulasista. 

Vasta kotimatkalla oivalsin, että loppuosa retkeä oli varsinaista voimapaikkakokemusta. Se oli spontaanisti tapahtunut voimallisten kivien ja puiden kanssa kohtaaminen. Tämän oivaltaminen, omien tunnetilojen ja realtioiden seuraaminen opetti voimapaikan etsimisestä paljon. Aiemmin en ole yrittänyt tietoisesti ryhmässä etsiä voimapaikkaa rajatun ajan puitteissa. Ne ovat tulleet metsäretkillä tai kävelyillä spontaanisti vastaan.

 
Lehmus venyttelee sormiaan kesän lämmössä


Aurajoen yläjuoksun mutkassa


Kuppikivellä kiittämässä retkestä


Kalmiston kuppikivi


Kalmiston puut holveutuvat katoksi


Voikukkia kodin lähellä


Joku taisi kertoa voikukalle, että se on valittu vuoden yrtiksi?

Voikukka juhlistaa monipäisenä keltakruunuisena juhlaväkenä valintaansa vuoden yrtiksi. Kirjoittelin muutama päivä sitten voikukan maagisesta, lääkinnällisestä ja ravintokäytöstä tulevaan kesän Seita-lehteen. Nyt tuntuu, että juttua pulppuaa aiheesta lisääkin, joten julkaisen kesäkuussa kotisivuillani artikkelin laajennetun version.

Voimapaikoista kirjoittelen lähikuukausina artikkelin, joka tulee ehkäpä jompaan kumpaan pakanalliseen aviisiin tai sitten suoraan nettisivuilleni. Tarkoituksena on avata varjotyöskentelyn kautta näkökulmaa syvempään voimapaikkatyöskentelyyn, joka on sitten henkilökohtaista kokemista ja prosessoimista, omien pelkojen kohtaamista.