Ultima Thuleia

Offline

2008-07-19T09:02:32Z

Olen viikon tavoittamattomissa Lapissa, enkä nettiydy sinä aikana.

Keskiaikaista yrttilääkintää

2008-07-16T17:42:49Z

Pari viikkoa sitten vietin leppoisaa sunnuntaina Apteekkimuseon keskiaikaisen farmasian luentoa kuunnellen. Vain muutama askel ruuhkaiselta kadulta, ja vanhanaikainen puuportti johdatti yrttien ja kasvillisuuden valtaamaan pihapiiriin, joka muistutti 1800-luvun kapeaa katua ja maalaispihaa. Kukka-niminen kissa kirmasi ohi kello kaulassa kilisten ja häntä riehakkaasti kaarella.

Luennolla oli kolme ihmistä. Nökötimme puisilla jakkaroilla yrttipuodissa vierailun jälkeen. Luennoitsija oli kuin satoja vuosia vanhasta romaanista, hiukset laitettuna ja vanha paksu leninki ja esiliina päällä. Hän puhui verkkaan hiljaisella äänellä ja selasi vanhoja munkkien kirjoituksia yrttien käytöstä. Olin niin ihastunut siitä hetkestä, se oli kuin maagisesta vanhasta lastenlorusta! Puinen pöytä edessä notkui vanhoja suitsukepihkoja, kuivaneita hedelmiä ja savisissa ruukuissa nuokkuvia yrttejä.

Inspiroituneena hautauduin muutamaksi päiväksi vanhoihin yrttiopuksiin. Tuloksena syntyi:

Yrttilääkintä Suomessa keskiajalla

Lähimetsästä olen kerännyt metsäapilaa, jonka kukat kuivasin ja tummanpunavioletit terälehdet erottelin saippuamassaa varten. Maarianohdakkeen siemeniä ajattelin kerätä myöhemmin ja siankärsämöä poimin Lapissa, jossa se kasvaa paikoin paksuina kukintoina kuin kukkakaali. Nokkosta ostin varastoon yrttipuodista. Puodista teen syksymmällä vielä lisää hankintoja, sen valikoima oli hyvä ja huokea.

Turkoosia ja keltaista

2008-07-16T17:01:33Z

Iloinen yllätys!

2008-07-15T13:41:25Z

Maanalainen Aurinko saakoon suuren suklaajäätelön, koska hän listasi Ultima Thuleian yhdeksi "Loistavaksi Blogiksi 2008". Tämän tunnustuksen kunniaksi lupaan vaihtaa koko elokuuksi bloggauskieleksi äidinkieleni eli meänkielen. Sittenpähän kärsitte.

Tunnustuksen saajan tulee laittaa titteli kiertoon ja palkita seitsemän Brillianttia blogia. Mutta en mie tiedä seitsemää brillianttia, omaperäistä ja loistavaa blogia. Joten palkitsen vain yhden.

kyynhima on mielenkiintoinen, oivaltava, maaginen ja sanan oikeassa merkityksessä esoteerinen blogi. Kunhan se vaan palaisi vauvamahalomalta ja alkaisi taas blogata meitä thelemaattisiin maailmoihin ja kabbalistisiin tunnelmiin ja treenikämpän höyryihin. Pliis, we want you Huuhkaja!

Kunniamaininta-etiketti:

1. Laita Brilliant-logo blogiisi.
2. Linkitä siihen blogiin, josta palkinnon sait.
3. Nimeä vähintään 7 muuta blogia palkinnon saajiksi.
4. Laita noiden blogien linkit sivullesi.
5. Jätä viesti blogeihin, jotka nimesit voittajiksi.

"No nih, nyt skarppina, otetaan asiallinen kuva."

2008-07-13T13:29:16Z

Wiccan Mysteries

2008-07-11T06:56:46Z

Olen kaihtanut aiemmin Raven Grimassin kirjoja kuulopuheiden perusteella, mutta taannoin ostin kirpparihintaan yhden. Ja kuinka loistava kirja se olikaan! Se esitti wiccan mysteerikertomuksia ja myyttejä, sekä valotti niiden merkityksiä, taustoja ja symboliikkaa. Tällaista taustatietoutta soisi kaikille wiccaa harjoittaville, jotta uskonnon eri elementit pääsevät syventymään. Kirjan avulla saa näkökulmaa siihen, miksi tietyt asiat tehdään niinkuin ne tehdään ja mikä psykologinen ja symbolinen merkitys niillä on.

Kirjassa on parasta se, että se saa pohtimaan mysteerikertomuksista ohjatusti joitakin symbolisia asioita. Kuitenkin oma mieli jatkaa työskentelyä ja pureksii sitä vielä monelta muulta kulmalta, jolloin henkilökohtainen anti ja merkitysviittaukset alkavat avautua myös. Samanlaisia pohdintoja on tipottain muissa kirjoissa, mutta tässä niitä on kivan kootusti. Tähän kun saisi vielä syvemmälle menevän kakkososan. Näkökulma kirjassa on traditionaalisessa wiccassa ja coventyöskentelyssä. Joskin sieltä täältä löytyy viittauksia italialaiseen noituuteen, sillä Grimassihan itse tunnetaan Strega-touhuistaan.

Joogasta ja Crowleysta

2008-07-10T08:12:37Z

Kun vuosia sitten kävin Torniossa joogan peruskurssilla, en tajunnut sen moniulotteisuutta ja syvää filosofista antia. Se vaikutti yhdeltä jumpalta muiden joukossa. Sitä ei ollut mahdollista harrastaa peruskurssin jälkeen ohjatusti, joten harrastus jäi aika pian. Istuin jokin aika sitten kirjaston yläkerrassa. Käteen tarttui Ananda-joogalehti. Tulin imaistuksi pikamatkalle Intian lämpöön ja aistit tulvivat notkeita jäseniä, mausteisia tuoksuja, kiireetöntä meditointia meren rannalla, kevyttä kasvisruokaa, harmoniaa, suitsukkeita... Intia on kai enemmän mielentila, johon iskee toisinaan hillitön kaipuu.

Olin muutama vuosi sitten aika vihainenkin joogafilosofialle. Kieltää nyt tupakka ja alkoholi ja lihansyönti! Mokomaa kehokielteistä ja rajoittavaa hippeilyä. Nyt tupakattomana vegaanina filosofia on tullut luontaisesti lähemmäs. Oman kokemuksen kautta on oppinut, että kehon huoltaminen ja varjeleminen ei ole sen kieltämistä. Keholla on suuri vaikutus mieleen ja meditoidessa, rentoutuksessa ja joogassa keho toimii tukemassa henkistä prosessia.

Jooga on monelle synonyymi asentojen eli asanoiden tekemiselle. Kuitenkin, esimerkiksi Astanga-jooga on kahdenosainen tie, josta asanat ovat vain yksi kohta.

Yama
Niyama
Asana
Pranayama
Pratyahara
Dharana
Dhyana
Samadhi

Yama ja Niyama sisältävät joogan eettiset periaatteet ja koko joogan perustan, joita ilman ei ole mahdollista kehittyä muilla joogan tasoilla. Molemmille vaiheille kuuluvia asioita ovat: pidättäytyminen vahingoittamasta toisia (ahimsa), hyväntahtoisuus (satya), mielen pitäminen maailmallisista asioista vapaana (brahmacarya), pidättäytyminen varastamasta (asteya), kohtuullisuus (aparigraha). Niyamaan sisältyvät myös: ruumiin ja mielen puhtaus (shouca), positiivinen asenne (samtosa), uhrautuvaisuus muiden hyväksi (tapah), jatkuva opiskelu (svadhyaya) ja pyrkimys henkisissä harjoituksissa (pranidhana).

Asanoilla tehdään keho joustavaksi ja valmiiksi korkeampaan meditaatioon. Ja näin maallikolle niillä on kyllä suuri merkitys kehon jäntevyyden parantajana ja fyysisen kehon hallinnassa. Pranayama tarkoittaa pranan eli elämänenergian hallintaa ja kehossa siihen liittyy oikeanlainen hengitys, chakrojen ja nadojen toiminta. Pratyaharassa mieli vedetään pois ulkoisista kohteista. Dharana liittyy keskittymiseen ja viiteen elementtiin (vesi, maa, ilma, tuli, eetteri), joiden hallinnalla ja joiden hallitsemien chakrojen hallinnalla pyritään saamaan kontrolli elementtien yli. Myös Dhyana liittyy keskittymiseen ja tiettyyn tapaan liikuttaa mieltä meditaatiossa. Kaikkien seitsemän kohdan onnistuneena lopputulemana on Samadhi - jossa mieli ja meditaation kohde sulautuvat täydellisesti toisiinsa.

Jooga, magia ja tahto

Maagikko saattaa huomata, että viimeinen kohta alkaa kuulostaa aika lailla länsimaisenkin magian lakien mukaiselta. Aivan! Eräs ensimmäisiä joogan opettajia länsimaissa oli tunnettu maagikko Aleister Crowley. Hänen kirjansa Kahdeksan luentoa joogasta suomennettiin hiljattain Thelema Julkaisujen toimesta. Crowley karistaa äreään tapaansa itämaisen mystiikan joogan yltä ja esittelee kahdeksanosaisen polun osana länsimaisen maagikon Suurta Työtä. Lähestymistapa tuntuu käyttökelpoiselta ja avaa uuden näkökulman joogasta kiinnostumiselle. Sitä voi hyödyntää magiassa ja oman Tahdon kanssa työskentelemisessä.

Olen nyt lueskellut kasan joogakirjoja aina astangan perusteista taojoogaan ja ekojoogaan ja itämaisiin opetuksiin. Jätin aamukahvin pois ja teen sen sijaan vesirituaalin. Istun meditoiden selkä pohjoiseen, venyttelen tietoisesti kehoa jokaiseen ilmansuuntiin miettien niiden symbolista antia päivälle ja juon lasin vettä mahdollisimman läsnäolevana ja joka kulauksella sen puhdistavaa vaikutusta miettien.

Läsnäolon tunne ja pysähtyminen tekevät hyvää. Syksyllä ajattelin mennä joogatunneille ja pyörittelin netissä eri vaihtoehtoja. Joogaahan on nykyään uskomaton kirjo hyvin meditatiivisista suuntauksista fyysisempiin. Crowleyn innoittamana taidan kuitenkin suunnata Astangaan. Se tekee kehollekin hyvää samalla ja pistää hien virtaamaan. Joskus myöhemmin kiehtoo kokeilla sunnuntaijoogana Kundalini-joogaa, joka keskittyy chakroihin, kehon energiavirtoihin ja niiden ohjaamiseen ja voimistamiseen. Myös taojooga vaikuttaisi järjestelmänä kiehtovan monipuoliselta, mutta sitä ei järjestetä Turussa.

Aloitin nyt parin viikon ruokavalion, josta olen jättänyt pois kaikki viljat, leivät, perunat, pastat, riisin, alkoholin, etikan, sokerin, makeat ruoat, kuten hedelmät ja marjat ja ylipäätään kaiken, joka ylläpitää kehon hiivakasvustoja ja mahan käymistä. Käytännössä syön siis vihreitä kasviksia, kaaleja, salaatteja, vihanneksia, soijatuotteita, valkosipulia ja makeuttamattomia soija- ja kaurajugurtteja. Pelkistetty, puhdistava vegaaniruoka. Ja joka päivä nautin karpalomehua, aloe vera -juomaa sekä hurjan määrän vettä ja tuoreista yrteistä keitettyä teetä.

Mmm...kunpa vielä jonakin päivänä pääsisi Intiaan kiireettömään joogaretriittiin. Hiljentymistä, merta ja Intia.

Vuodenkiertoa keväästä talveen

2008-07-09T12:28:16Z

Raapustelin vuodenkierron ynnäystä Shamanismi-sivujen alle:
Vuodenpyörä ja juhlapäivät

Perustietoa Shamanismista ja paatosta kirjoittamisesta

2008-07-08T00:08:12Z

Sähköpostitse on tulvinut uusilta ihmisiltä ja netissä surffailijoilta paljon kysymyksiä shamanismista. Ihan sellaisia perusasioita ja käsitteen hahmottamista on moni kaivannut. Tuikkasin nettisivuilleni nyt shamanismistakin Faktaa & Fiktiota -osuuden:

http://www.thuleia.com/ffshamanismi.html

Lisäilen sinne ehkäpä ajan kanssa syventäviä kysymyksiä. Kunhan nyt yöpuhteiksi raapustelin perusjuttuja.

Kirjoittamisesta

Kirjoittaminen on vienyt niin mukanaan, että monella rintamalla näppis räiskyy ja venyy aamuvarhaisesta yön hämäriin tunteihin. Murretarinoita syntyi viime viikolla seitsemän lisää, eli se kirja lähenee puolta väliä. Nettiin on tuloillaan artikkeli keskiajan yrttilääkinnästä Suomessa. On huumaavaa päästä kirjoittamisen rytmiin kiinni. Dialogia syntyy välillä kadulla kävellessä ja sitten nyherrän sitä kauppalapulle paniikissa talteen.

Ilman sairastelun aiheuttamaa pakkopysähtymistä olisin tuskin keskittynyt elämäni olennaisimpaan asiaan: kirjoittamiseen. Ja kun sain kiskaistua kirjan taas liikkeelle, se etenee huimaavaa vauhtia ja mietin, että miksi ihmeessä olen niin monet vuodet jakanut huomiotani kaikelle muulle ja hosunut ja hyppinyt ja säätänyt.

Ja miettinyt, että jos voittaisin lotossa, niin sitten vaan kirjoittaisin. Kun kirjoittaa voin nyt, nyt, nyt.

Simppeleimmät asiat lienee vaikein nähdä? Perille ei nähtävästi pääse lisäämällä vauhtia, vaan pysähtymällä.

ultimathuleia @ 2008-07-03T22:20:00

2008-07-03T19:21:00Z

Kesäloma kuvina

2008-07-03T10:18:02Z

Heinäkuu. Meinasin istuttaa kukkia, mutta yhdistelmä Pimeä kuu and Ukkonen & co. ei tuntunut sopivalta ajankohdalta juurruttaa uutta kasvua multaan. Saunan voisi lämmittää iltapäivällä ja vihtoa pois vanhoja karstoja mielestä ja kehosta. Kesälomalla ajantaju muuttuu kuplivaksi. Välillä kello rientää ja itsensä unohtaa hääräämään kameran kanssa, toisinaan aika matelee ja marjapuuro kypsyy hitaasti hellalla, verhot liikkuvat laiskasti merituulessa ja yrttiniput nojaavat seinään kuin aika olisi pysähtynyt.

olen maalannut riimusettejä
kirjoittanut joka päivä pari sivua kirjaa
leiponut yöllä vegaanista herkkupizzaa
kantanut kirjoja postista kotiin (kalliomaalauksista kertovia)
lukenut Thermopylain taistelusta
ahminut Grimassin wicca-kirjaa, jonka olin väärinolettanut huonoksi
loikoillut sohvalla ja katsellut miten aurinko vaeltaa ja valo muuttuu
jäsennellyt riimutietoutta nettisivuja varten

Aamuhkoinen Thuleia kyökissä

Pinkit ja valkoiset riimut odottavat maalaamista, Odin-parka varmaan pyörii
haudas... Valhallassa pinkit riimut nähtyään.

Crazy Bunnies for Ropecon ja muutama shamanistinen hirvenpäinen vene-riipus

Lisää shamanistisia riipuksia ja sinisiä Hullu Pupuja ==:X

Huopakoruja, etualalla Auringonjumala

Viiru valtasi sängyn

Tassu

Häntäkäpäläkurkkaus

Laiskimuskiepissä

Täällä pussissa on samanlainen kisssha! Miten se saadaan
pois? Miksi se on pussissa? Onko se ollut tuhma?

Tarot-korttien merkityksiä Tarotpuun sivuilla

2008-06-30T16:39:27Z

Suomen mahtimaagisin tarot-sivusto www.tarotpuu.com on nyt päivittynyt myös Pienen Arkanan korttien merkitysten osalta. Korttien merkitykset -sivulla on ensin Valttien kirja, jonka alapuolelta pääsee linkeistä tutustumaan kaikkiin neljään eri maahan. Tero osaa yhdistää tarotteihin niin taitavasti psykologista otetta ja tarkkanäköisiä monitasoisia merkityksiä, että korttien merkityksiä lukiessa on suorastaan pakko juosta tarot-hyllylle ja katsoa kortteja ihan uusin silmin.

Olisikin mielenkiintoinen projekti käyttää pakkaa meditaation ja itsetuntemuksen välineenä edeten maa ja kortti kerrallaan, listaten ja pohtien kunkin kortin herättämiä kysymyksiä. Samaan voisi yhdistää olikos-se-nyt-Kraigin-vai-Regardien suosittelemaa mielessä tapahtuvaa tarot-kortin skannausta ja kortin maisemaan liittyvää harjoitusta. Tarotit ovat niin arkkityypppisiä, että ne antavat mahdollisuuksia monenlaisiin järjestelmiin yhdistämiselle. Voisi olla mielenkiintoista asettua tarot-kortin hahmoksi mielikuvamaisemassa ja lähteä tutkimaan mitä kortin maastosta löytyy.

Kesäsateessa

2008-06-29T15:17:59Z

Kesällä vastaheränneenä aamukahvit voi juoda sateessa kuistilla,
metsä tuoksuu, linnut lentävät matalalla...

Pyhässä humalassa

2008-06-29T14:24:08Z

Aikana ennen ristiä vanha kansa kerääntyi keväällä pyhiin lehtoihin ja pellon pientareelle nostamaan maljaa Ukolle. Uskonnollista rituaalia varten pantiin erityistä Ukolle pyhitettyä olutta. Joidenkin lähteiden mukaan vakkajuhlassa myös polvistuttiin piirissä tai tanssittiin rituaalista tanssia. Olut kuohui, vettä pirskotettiin, loitsuttiin hedelmällistä sadesäätä kesäksi.

"Ja kun kevätkylvö kylvettiin

silloin Ukon malja juotiin,
Siihen haettiin Ukon vakka
niin juopui piika että akka.

Sitten paljon häpeää siellä tehtiin
kuin sekä kuultiin että nähtiin.
Kun Rauni Ukon nainen härskyi
jalosti Ukko pohjasta pärskyi.

Se siis antoi ilman ja uuden tulon."

Agricolan teksti antaa ymmärtää, että juopuneena rakasteltiin hedelmällisyyden takaamiseksi tai vähintäänkin ajateltiin jumalten yhtyvän, Ukon ja Akan hedelmällisen liiton syntyvän sateen ja maan kohdatessa, viljankasvun syntyessä myöhemmin kesällä jumalten lapsina.

Nykypakanan rituaaleissa viini ja olut ovat usein läsnä pyhässä ateriassa ”cakes and ale”, eikä niiden itseisarvo ole humalluttaa. Kuten ei ehtoollisella viininkään – vaan toimia pyhän jakamisen välikappaleena. Osalla pakanoista on kielteinen suhtautuminen rituaalissa humaltumiseen – josta taustalta usein löytyy juuria kristilliseen ajatusmaailmaan, itämaiseen lihan viettejä sammuttelevaan mystiikkaan tai traumatisoitumiseen läheisen tai ystävän alkoholismista post-kieltolakisessa Suomessa. Vuosia sitten pidin itsekin jokaista rituaalia urheilusuorituksena, jossa ei missään nimessä saanut menettää kontrollia tai hengittää väärin – puhumattakaan humaltumisesta!

En suinkaan sano, että känni ja rituaali olisi välttämättä hyvä yhdistelmä. Joillakin alkoholi ei sovi elämään ollenkaan. Mutta toisille humaltunut, transsaava, riemuitseva ja seksuaalinen rituaali Suomen kukkeimmassa kesässä voi olla juurikin sitä, mitä toimistoon nuutunut pikkuvirkamies tarvitsee herätäkseen kokemaan kesän hedelmällisen aamukasteen, voiman ja väkevän luonnonvoimista kumpuavan seksuaalisuuden.

Nostakaa vakkoja! Lempikää pelloilla! (muistakaa punkkitarkastus) Tanssikaa itsenne transsiin! Lukekaa vanhoja suomalaisia kansanrunoja tai menkää asatrukavereiden kanssa tuopille, tai parille, tai muutamalle. Olen onnekseni saanut olla mukana muutamassa ihanassa kesäisessä rituaalissa vuosien saatossa, jossa on humalluttu riemukkaasti ja riehakkaasti, meressä juosten ja metsänhenkien kanssa kisaillen.

- Siileille maitoa ja jumalille viinaa! (Eeppu)

Thuleia toivottaa riemukasta kesää kaikille ;)

2008-06-28T20:22:52Z

Loma

2008-06-27T20:32:40Z

Kesäloma alkoi tänään! Neljä ja puoli viikkoa tuntuu loputtomalta. Ihanan pitkä loma. Sairastelun vuoksi jouduin perumaan merille purjehtimaan lähtemisen. Nyt on kaksi viikkoa enemmän luppoaikaa kuin ajattelin. Viime talvi ja kevät on ollut niin väsyttävä ja keho jatkuvista poskiontelotulehduksista nuutunut, joten meinaan tulevat viikot keskittyä rötväämiseen, hoivautumiseen, metsään ja lähiseutumatkailuun.

Käsitöitä, kirjoja, kirjoittamista, saippuan keittämistä, yrttejä, piirtämistä. Nukkumista. Leipomista. Naantalin luostarikirkossa meditointia ja Hämeen linnan valtaamista. Shamaanirummun kanssa yhteiseloa, pitkiä aamuja, olemista, meressä lillumista. Ja meinaan olla kauhean epäsosiaalinen, joten en lähde kahville.

Thuleian tupaan tulee uusia sivuja lähiviikkoina, samoin ystäväni Teron Tarotpuun sivuille, jahka saan tarotkorttien uudet kuvat ojennukseen ;)

Thuleian Kesäloma huopatussitettuna:

Seitakiviä tekstin seassa

2008-06-19T14:06:39Z

Saamenmaan seitakivistä kirjoittamani artikkeli ilmestyi juuri kesän Vox Paganorumissa. Ellei postiisi tule kyseistä lehteä, niin jutun voit lukea (hieman vähemmällä kuvituksella) Thuleian Tuvasta: http://www.thuleia.com/seidat.html

Juttuun on koottu yleistietoa seidoista. Listasin muutaman yleisesti tunnetun kiven mukaan, koska niiden sijainti on yleisesti tiedossa ja löytyy netistä vähällä vaivalla. Yleensä lapin kunnat mainitsevat niistä nettisivuilla kulttuurihistoriaan tai matkailuun viitaten. Siitä ei kauheasti puhuta, että kivet ovat yhä paikoin aktiivisesti sukujen ja paikallisten ihmisten käytössä. Sen vuoksi jätin listaamatta artikkeliin useita kymmeniä ellei reilua sataa seitapaikkaa, joka napapiirin yläpuolelta löytyy.

Mulla on vähän sellainen kutina, etten halua listata seitoja liian helposti turistien tai uteliaiden saataville. Osa kivistä on hävitetty, osa tarkoista sijainneista on kadonnut. Kiville suo mieluusti kunnioituksen, rauhan ja levon, sillä Etsivä kyllä löytää niille paikoille, joille hänen askeleensa on tarkoitettu. En lähtisi itsekään lähestymään suurta osaa vanhoista pyhistä kivistä. Muutamalla yleisellä seidalla toivon pääseväni joskus käymään. Vanhojen seitojen voima on niin huumaava, että sen aistii kauas.

Pienestä lapsesta asti kaksi kalaseitaa ovat olleet tärkeitä paikkoja ympäristössäni. Molemmilla olen viettänyt paljon aikaa istuen, syventyen itseeni ja vain ollen läsnä luonnossa järvenrannalla. En lapsena tuntenut kivien merkityksiä. Ne vain kutsuivat luokseen ja olivat voimakkaita. Toista hieman pelkäsin, vaikken pystynyt järkeistämään pelkoa pienenä. Nyttemmin tunnistan sen samaksi araksi kunnioitukseksi, joka tulee ison seidan voimapiirissä. Molemmilla kivillä olen istunut onkimassa monina kesinä. Molempia menen tervehtimään tänä kesänäkin.

Seidat yhdistyvät voimakkaasti lappiin ja saamelaiseen kulttuuripiiriin. Muualla Suomessa on muunlaisia uhrikiviä ja esimerkiksi kuppikiviä. Niiden lähettyvillä on hieman erilainen tunnelma. Sitä on vaikea pukea sanoiksi.

Kallioita ja kivien viisautta

2008-06-14T18:58:02Z

Olin yöllä näynhakumatkalla metsässä, kiipeilin korkeilla kallioilla. En tiennyt niin huimia kallioita ja jättimäisiä siirtolohkareita löytyvän läheltä kotoa, metsän sylistä. Kivi nousi pystysuorina seinäminä moneen metriin, haljeten välissä syviksi halkeamiksi ja lohkareiksi. Kielekkeillä kasvoi runsaasti saniaisia, kivien koloista nousi käärmemäisiä syvänvihreitä kuusivanhuksia. Lintuja oli joka puolella, aurinko haipui horisonttiin. Välillä taiteilin askeliani heinittyneellä kallionkielekkeellä, jonka leveys oli vain puolisen metriä. Alas ei juuri uskaltanut kurkata.

Kallion huipulla ydinkallio halkeaa kahteen osaan. Sen molemmin puolin on hyvä painaa kätensä ja laskea mielensä mustaan kiviseen kuiluun. Maan ytimeen. Nostaa kiven haltijat, väkevät vanhat voimat. Laskea vaivansa maan syvään kohtuun. Kiven haltija pyytää metallia. Mukanani on vain tulitikkuja, ajattelen niiden käyvän tulen ja raudan symbolina.

Alhaalla kivipaadet muodostavat varjoisan kuilun. Se tihkuu kosteutta ja antaa painaa selkänsä ihmisenmuotoiseen koloon. Mieli ja keho sulavat äänettömästi osaksi luontoa. Päänsisäinen puhe hiljenee. On vain tämä hetki, pimentyvä yö, sääsket iholla, märässä maassa kostuvat kengät. Äänettömyys ja kiveen sulautuminen tuovat läsnäolon. Läsnäolo hiljaisuuden. Syvän hiljaisuuden. Mieli on siirtynyt sinne, missä sanoja ei enää tarvita. Tieto kumpuaa syvältä, kiven ytimestä, ympäröivistä puista.

Shamaani toimii välittäjänä henkimaailman ja päivätodellisuuden välillä. Henkimaailmasta tiedonhakua tehdään usein transsimatkan välityksellä. Meillä suvussa voimakkaana on unennäkö, unien kautta kommunikointi henkimaailman kanssa. Näiden lisäksi haluan yhä enemmän panostaa maailmojen limittäiseen havaitsemiseen - tiedonhakuun luonnonhengiltä, henkimaailman kanssa yhteydenpitoon herkistämällä päivätodellisuuden sävyjä. Eritavalla katsomista, sanojen tuolle puolen menemistä - tiedon vaihtamista syvällä yhteydellä puihin ja kiviin. Luonto on niin viisas, se antaa niin paljon, kun vain alkaa kuunnella ja osaa kuunnella.

Viimeisen vuoden aikana olen oppinut paljon männyistä. Se on ollut mielenkiintoinen matka, joka on samalla tutustuttanut männyn eläinkumppaneihin ja ilman elementtiin, myös lähentänyt minua omaan voimaeläimeeni. Viime yön matkalla kävi selväksi, että nyt on aika keskittyä kallioiden ja kivien viisauteen. Syvään peruskallioon, Suomen kallioperään. Siellä lepääviin voimiin, kivien haltijoihin, alisten tunneleihin, kivessä asuviin voimaeläinten henkiin.

Loppukesästä ajattelin tehdä lappiin kalliomaalauksen, omaan kotimetsän kallioihin.

Shamanismin kollektiivisuus ja individualistisuus

2008-06-10T12:11:26Z

Olen viime kuukausina lueskellut paljon vanhakantaisesta shamanismista ja uusshamanismista. Myös niiden eroista ja tavoista määritellä ne. Määrittelyt ovat aika kirjavia, osa määrittelee uusshamanismin niin new agen kautta etten tunnistaisi itseäni enää shamanistiksi. Toisten (esim. Harner) mielestä kyse on samasta henkisestä perinteestä, joten niputtaminen uudeksi tai vanhaksi ei ole mielekästä. Shamanismi päivittyy aina ajanmukaiseksi, vaikka uuteen kontekstiin siirtyisikin.

Maailmankuvasta

Vieraimmat väitteet olivat, että uusshamanistin maailmankuva on muuten planetaarinen - mutta vain shamaanimatkalla kolmirakenteinen. Vanhakantaisen shamaanin maailmankuva oli kirjoittajan mukaan aina kolmirakenteinen. Hassu väite. Eihän tieteellinen (planetaarinen) maailmankuva sulje pois sitä etteikö se voisi olla samaanaikaan kolmirakenteinen. Alinen ja ylinen ja keskinen ovat minun todellisuudessani läsnä aina, planetaarisuudesta huolimatta. Maailmassa on useampia tasoja, eivät kaikki ole silmin havaittavissa, kuten planeetta ja tähdet. Shamanistinen tietoisuus on läsnä muutenkin kuin "viikonloppukursseilla", kuten uusshamanismia monesti halutaan ehkä tarkoitushakuisestikin typistää.

Viikonloppukursseilla voi saada välineitä ja oppia tekniikkaa. Silti ne eivät tee kenestäkään shamaania. Shamaanius vaatii vuosien kovan työn, joka on varmasti monelle päättymätön prosessi.

Kollektiivisuudesta

Toinen pohdittuva väite oli uusshamanismin individualistisuus. Veikkaisin, että yksilökeskeisyys tulee läpi länsimaisesta kulttuurista ja välittyy siten moneen uskontoon ja filosofiaan. Hyvin monella sektorilla talpataan nykyään itsekehityksen parissa ja ammennetaan psykologiasta aineksia uskonnonharjoitukseen. Silti pitäisin shamanismia sekä individualistisena että kollektiivisena - itsessään shamanismi ei määrittele sitä asiaa, vaan kukin harjoittaja itse. Jos harjoittaja seuraa Suomessa aika paljon vallalla olevaa Harnerin ydinshamanismia, tulee yleensä jossakin vaiheessa kuvaan mukaan parantaminen, joka harvoin pysyy yksilötasolla, vaan laajenee muiden ihmisten, luonnon ja yhteisön palvelemiseksi.

Harjoitan shamanismia pääasiassa yksin, mutta tuskin se olisi niin mielekästä pelkästään yksin. Jo unien ja intuition kautta avautuu yhteyksiä muihin ihmisiin. Erityisen tärkeä tapa shamanismin eri osa-alueisiin tutustumiseen on ollut kirjoittaminen - asioiden pohtiminen kynällä.

Kollektiivisuus on ollut parhaimmillaan Pakanaverkon leireillä ja Shamaaniseuran tapahtumissa. Vaikka paikalla on yksilöllisesti harjoittavia ihmisiä, on spontaaneista ryhmistä tullut yllättävän syviä ja merkittäviä kokemuksia. Miltei aina paikalla on ollut uusia ihmisiä, joiden kanssa on keskusteltu matkaamisen filosofiasta ja etiikasta.

Viime keväänä kokeilin vetää kaksi yhteismatkaa. Ryhmän voimakas antautuminen muodosti energiarakenteen, joka ulottui maailmasta toiseen. Kokemusten jakaminen toisten kanssa tunnetasolla ja sanallisesti toimii kuin vahvistimena, joka antaa tapahtuneelle laajempia merkityksiä. Uusien ihmisten kanssa jaettu läheisyys, välittäminen, avunhaku ja yhteisöllisyys voi luoda pieneen hetkeen kollektiivisuuden, joka kantaa kuukausia ja vuosia muistoissa. Eräs vanhempi nainen kertoi kokeneensa viikonlopun aikana uskonnollisen heräämisen. Sellainen tuo pitkäksi aikaa ilon omaankin sydämeen.

Käsityömateriaalien testaamista

2008-06-08T08:35:31Z

Olen testannut kevään aikana erilaisia käsityömateriaaleja koruja ja riimuja varten. Haluaisin tehdä kestäviä ja säilyviä koruja, jotta ostaja ei pety heikkoon laatuun. Sen vuoksi olen hukuttanut materiaaleja veteen ja pitänyt osaa suorassa auringonvalossa. Olen myös ottanut aikaa erilaisten materiaalien työstämisestä.

Puu olisi ihanteellinen materiaali riimuihin, mutta sen työstäminen tasaisiksi kiekoiksi ilman sähköistä leikkuria vie liikaa aikaa. Täytyy metsästää kaupasta valmiita puunappeja tai jättää puu syrjään kokonaan. Puusta sahatuille, hiotuille ja käsin maalatuille ja vahatuille riimuille kun tulisi niin kauhea hinta, ettei niitä ostaisi kukaan.

Hopealanka on kaunis ja helppo materiaali, mutta tummuu suorassa auringossa nopeasti kokonaan ruskeaksi tai laikukkaaksi. Joten olen pääsääntöisesti hylännyt koko materiaalin. Värjätty naru kestää hyvin aurinkoa, mutta ei tykkää pitkästä liotuksesta vedessä. Oletan kuitenkin kaulalla olevan korun joutuvan enemmän auringon kuin veden kanssa tekemisiin - joten käytän naruja tai nahkaa.

Helpoin ja nopein materiaali on paistettava massa. Sen lisäksi käytän paljon huopalankaa, helmiä ja kiviä. Luonnonkivistä olisi tarkoitus väkertää riimusettejä vielä tämän kesän aikana. Maaleista erilaiset akryylit pysyvät koruissa ja riimuissa hyvin kiinni. Massassa ja akryylissä minua vain häiritsee muovisuus ja mekaanisuus, haluaisin pitäytyä kokonaan luonnontuotteissa. Mutta toisaalta värikkäitä massoja on kiva työstää ja niiden kanssa tuotteiden hinta pysyy matalana.

Riimujen muotokieli

2008-06-07T16:33:29Z

Riimujen muovaaminen ja maalaaminen on terapeuttista ja meditatiivista. Riimujen viisaus on alkanut paljastaa itseään pala palalta, hiljakseen. Joskus vuosia sitten sanoin etten ainakaan riimuista kiinnostu. Kun vaihdoin niihin näkökulmaa, enkä yrittänyt divinoida niillä, alkoi niiden viisaus ja voima paljastua muotojen kautta. Muotojen, joita voi toistaa omalla keholla ja resitoida riimun nimeä, muotojen, joita voi antaa siveltimen piirtää kivelle ja puulle.

Riimujen maalaaminen onnistuu parhaiten, kun mielentila on samanlainen kuin shamaanimatkalle lähtiessä. Kun ei mieti liikaa mitä on tekemässä, mutta keskittyy siihen hetkeen, siihen vetoon, sulaa yhdeksi siveltimen kanssa, ei yritä itse maalata. Kuvio maalaa itse itsensä. Oikein hyvään meditatiiviseen maalaustilaan vajotessa tuntuu, että käsi ohjautuu näkymättömän voiman varassa. Vaikka oma hermo meinaa nykäistä pensseliä väärään suuntaan, jää jäljelle täydellinen riimu.

Sopivaa tekemistä yksisilmäiselle, kun toinen silmä on ollut poskiontelotulehduksen vuoksi arka ja punainen. Ehkä Odin antaa sympatiansa ja ohjaa sivellintä.

Suklaanruskeita ja luonnonvalkeita riimusettejä voi ostaa
Ropeconissa Thuleian myyntipöydältä

Rummun synty

2008-06-07T10:03:15Z

Melkein vuosi sitten shamaanimatkalla astuin ylisessä jääkenttien ympäröimään jurttaan, matalaan tupaan. Etsin vastauksia omalle henkiselle polulleni, tienviittoja tulevaan. Saamelainen tai inuiittien sukua olevan nainen laittoi minut kaapimaan porontaljaa puhtaaksi. Kaapimaan siitä rumpunahkaa uuteen rumpuun. Samalla matkalla välähti muitakin näkyjä, jotka tuntuivat merkityksekkäiltä. Yksi oli vehreä metsä, jossa oli ripustettu puihin roikkumaan punaruskeita purjekankaan tyyppisiä paloja, kuin nahkoja.

Rumpukurssi muuttui näystä fyysiseksi viime viikonloppuna vanhoilla verstailla Raisiossa. Maalaismaisessa pihapiirissä ja suunnattoman ison metsäalueen kainalossa pääsin lopulta kalttamaan poronnahkaa käsin. Se oli kovaa fyysistä työtä. Rummun kehikko taivutettiin haapapuusta omin käsin. Pajuista kuorittiin kuori ja nila, jotka keittyivät nuotiolla suuressa rautapadassa väriliemeksi. Kaltatut nahkat värjättiin ja lopulta kiinnitettiin kehikkoon kolmantena päivänä. Shamaanimatkani näky puissa roikkuvista kankaista konkretisoitui hätkähdyttävästi, kun astelin sunnuntaina metsässä ja löysin sieltä puihin ripustetut nahkat.

Rummun tekeminen tuntui työltä. Olo oli kuin kuin kävettelemään opettelevalla lapsella - jokaiseen vaiheeseen tarvitsi tukea ja opastusta, kädestä pitäen näyttämistä, neuvoja ja rohkaisua. Ryhmässä tekeminen, läsnäolo, muilta oppiminen ja viisauden jakaminen tuntui hyvältä. Oli mukava istua lämpimässä auringossa kivellä ja kuulla toisten tarinoita parantamisesta, käsitöistä, luonnon viisaudesta, puiden olemuksesta, saamelaisista jumaluuksista ja shamaanin tehtävistä.

Huomasin kuinka hyvältä tuntui olla sellaisen ihmisen seurassa, jonka koko olemus henki hyväksyntää, rakkautta ja tietämystä. Hänen jakaessa tietoa muille, tuli tunne hyvän lisääntymisestä, ei siitä, että hän olisi luopunut omastaan antaessaan sitä muille. Kunpa oppisi isona sellaiseksi, nöyräksi ja pyyteettömäksi, mutta samalla jämeräksi, vahvaksi ja viisaaksi. Onneksi on koko elämä aikaa :)

Kuvasia rummunteosta

Pajuliemi porisee, savun tuoksu levisi tuuleen ja pyöri ihanana aromina pihapiirissä

Pilkullinen Petterini kalttauksen uhrina navetan seinää vasten

Kädensija, maailmanpuu, keskiakseli, tukipilari... (kuva: Vesa-Matti)

Elo on paennut puihin, mänty laskenut voimansa raukeaan nahkaan

Maaratar kolvaa kehikkoon syntyjä syviä riimujen muotoon

Universumi, maailmanpuu, maailman kehys on asetettu...

Märkä rumpunahka on sidottu kiinni, kehys saanut kolmirakenteen...

Tästä voi matka alkaa...

Kirjojen parissa

2008-06-03T18:43:51Z

Viimeisten kuukausien aikana olen lukenut vähemmän kuin vuosiin. Enemmän aikaa on mennyt käsitöiden parissa, vapaaehtoistöissä ja lehteä taittaessa. Ja välillä tuntuu ettei kaipaa yhtään uutta sanaa, ideaa ja mietelausetta elämäänsä. Jo nyt on niin paljon, että pitäisi alkaa karsia jostakin pois. Vähentää ja pelkistää. Tämä kevät on ollut aika paljon väsymyksen aikaa, suunnan etsintää. Hetkittäisiä itsensä löytämisiä ja uusiin tienhaaroihin eksymistä.

Olen kolmatta päivää kipeänä kurkkutulehduksessa. Vanha ystävä totesi viisaasti, että löytyykös tämän kevään kurkkutautikierteen taustalta kurkkuchakran tukkeutumista, itseilmaisun ja kommunikoinnin ongelmia. Hällä saattoi olla siinä vissi perä mukana, henkilökohtaisen luovuuden tavoitteet ja tekeminen on luistanut kaiken väsymyksen ja rutiinitöiden alle. Tässä onkin paljon itsetutkiskeltavaa.

Wyrtteliltä napattua:

1. Kirja, jonka luin hiljattain
Anu Mylläri: Adoptoitu
101 paikkaa, joissa ei kannata käydä :D :D :D
Suomalainen yöhoroskooppi

2. Kirja, jota luen nyt
Olen lueskellut kolmatta kuukautta tutkimusta shamanismista/uusshamanismista, urakka jatkuu edelleen...

3. Kirja, joka odottaa jonossa
Jari Pettersson: Shamaaneja, sankareita, arkkityyppejä
Ted Andrewsin Elä maagisesti ja Löydä henkioppaasi
ja noin 30 muuta pakanallis-okkultistista teosta hyllyn reunalla...

4. Kirja, jonka haluan lukea
Tilasin juuri "Ammattina eräopas" -kirjan bookplussasta.

5. Kirja, jonka jätin kesken
Ennen päivänlaskua ei voi
Joku Reijo Mäen dekkari

Merisotailua ja Euroviisulaavustudio

2008-05-27T10:49:04Z

Meripuolustelua tuli harjoiteltua viikonloppuna armeijan harjoituksessa merellä ja metsässä pitkin Korppoon lähisaaria. Kun viettää paljon aikaa uskonnollis-maagisten järjestelmien parissa ja upottaa päätään vuoroin transsiin ja unennäköön, tekee hyvää tehomaadoittua armeijan kurkkusalaattivaatteissa keskellä korpea.

Viikonlopun kruunasi uskomaton lämmin ja kirkas auringonpaiste. Miinalautan kannella oli ihana ottaa aurinkoa ja katsella horisontissa vaihtuvia metsäisiä ja kallioisia saaria. Harjoituksen huippukohtia oli miehistönkuljetusveneellä ulapalla kengittäminen ja sen etuluukun kautta läheiseen saareen juosten rantautuminen. Metsässä tuoksui pihka ja suopursut, ohi luikerteli valtava kyy. Rynnäkkökiväärillä ja ilmakiväärillä tuli räiskittyä tauluun, suunnistaminen ja maaston tunnistaminen alkoi sujua paljon paremmin kuin ennen. Olen aina haaveillut harjoituksesta, jossa porukka kuljetetaan johonkin saareen ja lyödään laajempi kartta käteen ja käsketään paikallistamaan maamerkeistä sijainti.

Euroviisustudio syntyi monen kommelluksen kautta rantalaavulle, jossa tunnelma nousi iltaa kohden. Teräsbetonin sanat osuivat aika hyvin kohdalleen, sillä meillä oli tuvassa lämmin kamiina. Tai siis puolijoukkueteltassa. Teltta oli maastoutettu maastoverkolla metsään, joten sen löysivät vain aamuvirkut linnut, joiden sirkutukseen oli ihana herätä. Aamua piristivät sulkeiset, metsämarssit ja monen uuden asian oppiminen.

Porukan tyttöjä riehaannutti viereisen kurssin komea tunnettu miesnäyttelijä ;) Minua taas riehaannutti 11 viikkoa vanha sotakoiran pentu, jonka toinen korva oli lerpallaan ja toinen pystyssä... Aivan ihana taaperopallero, jolla oli vielä untuvainen vauvanturkki!

Puiden kanssa ja Puiden kansaa

2008-05-20T06:15:57Z

Yössä alkaa olla aavistus kesää, vaikka ilma on viileä. Aurinko viipyy pitkään horisontissa ja punertaa maiseman kullan- ja vihreänkirjavaksi. Linnut valvovat myöhään, kuopsuttavat matoja nurmelta. Kävelin iltayöstä puulta toiselle, mäeltä nurmikoille ja puistoihin. Mietin minkä puulajin ottaisin tämän vuoden tutustumis- ja opiskelukohteeksi. Ehkäpä asia vaatii vielä divinaatiota ja riimuihin katsomista.

Janoan tietoa siitä, miten muut kokevat kommunikoinnin puiden kanssa. Jotkut näkevät puissa haltijan kasvot ja ovat yhteydessä haltijaan. Mietin, onko se joillekin hyvä konsti vai onko puiden ihmiskasvoistaminen inhimillistämistä, joka tekee kommunikoinnista helpompaa ihmiselle, mutta ei ole ehkä kuitenkaan loppupeleissä luonteenomaista puulle? Vähän samalla tavalla, kuin kasvojen maalaaminen lapsena kivelle, jotta siitä tuli inhimillinen ja kaveri, jolle rupatella.

Eniten minua askarruttaa ovatko omat havaintoni yleispäteviä vai kertovatko ne minun aisteilleni sopivista keinoista. Toimiiko jollekin muulle paremmin muunlainen lähestyminen, ymmärtääkö hän puiden luonteen eri tavalla?

Aloitin aikanaan puiden kanssa kommunikoinnin suoraviivaisesti. Menin suoraan puun luo, painoin käteni sen kylkeen ja linkityin heti sen energiaan. "Noh, sano jotain, haloooo, kuuleeko Entti-Pentti...This is Thuleia calling!" Joskus toimi, joskus ei. Sittemmin olen vaihtanut kommunikointi-sanan vuorovaikutukseen. Oivaltanut, että yksittäisen puun ja suoran aktiivisen kommunikoinnin sijaan on parempi liukua maisemaan hiljaa. Olla läsnä luonnon ehdoilla. Tuntea puiden vuorovaikutus toisiin puihin ja eläimiin. Monella puulla näyttäisi olevan voimakas suhde linnunpesään, viereiseen rakennukseen tai muihin puihin.

Hiljaisella läsnäololla vuorovaikutus aukeaa. Puut paljastavat eniten itsestään suhteessa toisiin puihin. Joiltakin paikoilta löytyy vanhoja puita, joiden kanssa taas suora dialogi on mahdollista, voimakasta ja mielenkiintoista. Tai enemmän koen sen päänsisäisenä tiedonvaihtona, en edes puheena. Tieto vaihtuu suoraan puusta päähän ja päästä puuhun, muodostumatta sanoiksi tai kuviksi.

Illan kruunasi koivu, jonka energiakenttä oli niin laajalle levittyvä, että se valoi hellästi hyväillen euforisen hyvänolontunteen ja sisarellisen läsnäolon oksien alta kävelijään. Se kosketti koskettamatta, hymyili näyttämättä kasvoja. Jos sen inhimillistäisi, näkisin monta ilmassa leikkivää neitoa.

Ritva Kovalaisen ja Sanni Sepon Puiden kansa -kirja on puuihmiselle, metsäihmiselle ja pyhien hiisien kulkijalle mitä täydellisin teos. Sitä kelpaa raottaa useamman kerran ja upota aarteiden maailmaan.